Olin lukenut Brasilian Casasta ja meedio Joaosta. Alunperin olin ajatellut lähteä matkalle myöhemmin syksyllä, mutta ajatus lähteä Casaan aikaisemmin tuli mieleeni tammikuussa. Asiat vain järjestyivät niin, että pääsin mukaan maaliskuun matkalle. Uskottava se on kun kutsu entiteeteiltä Casaan tulee, niin kaikki järjestyvät siten, että matkalle on lähdettävä.

Keskiviikko oli odottamamme Casa-päivä. Lähdimme Casaan aamulla hyvissä ajoin heti aamupalan jälkeen. Casassa osallistuimme rukouksiin ja odotimme omaa jonoamme, jolloin tapaisimme meedio Joaon kehollistaman entiteetin. Kävellessä entiteetin luokse tunsin sanoinkuvaamatonta rakkautta, kyyneleet vain virtasivat ilman syytä. En ole aikaisemmin tuntenut mitään sellaista; se on sanoinkuvaamatonta ja jokaisen itse pitää tuntea se rakkaus, jotta tietäisi miltä se tuntuu.  Sain entiteetiltä pyynnön saapua huomenna uudestaan jonoon. Seuraavaksi suuntasimmekin Casan kuuluisalle sopalle. Iltapäivällä oli ohjelmassa meditaatiota Casan puutarhassa. Itselleni meditaatio on ollut yleensä yhtä ajatustenjuoksua. Tarkoituksena oli meditoida kaksi tuntia. Ajoittain keskittyminen oli vaikeaa, etenkin kun rupesi ukkostamaan. Muistin oppaamme Anjan neuvon ”älä avaa silmiäsi vaikka maailma kaatuu”. Myöhemmin sade yltyi ja kun rupesi tulemaan kylmä päätin, että nyt saa riittää ja yllätyksekseni olikin mennyt se vähän yli kaksi tuntia. Tunnelmat olivat hyvät, kun tavoiteaika täyttyi. Energiat Casassa ovat niin voimakkaat, että siellä pystyy meditoimaan pitkiä aikoja myös minunlaiseni malttamaton ihminen.

Seuraavana päivänä näin Casassa entiteetin tekevän näkyviä henkileikkauksia odotellassani omaa jonoa. Leikkaukset olivat samannäköisiä mitä olin aikaisemmin nähnyt videoina, mutta olihan ne livenä vaikuttavampia. Itselleni jonossa määrättiin näkymätön henkileikkaus. Itse tunsin kuinka niskaani hoidettiin ja sen vääntyvän erilaisiin asentoihin. Leikkauksen jälkeen haettiin Anjan kanssa entiteetin määräämät lääkkeet ja mentiin taksilla takaisin majataloon. Leikkauksen jälkeen tuli levätä 24h vuoteessa. Pitkältähän tuo aika tuntui, mutta kyllä siitä hengissä selvittiin. Heti seuraavana päivänä hoidon tulokset olivat nähtävissä, ryhtini oli suoristunut huomattavasti.

Seuraavalla viikolla sai mennä vapaaehtoiseen leikkaukseen, ja kun sitä suositeltiin, niin menin. Kokemus oli niskan osalta vahvempi. Huoneessa tunsin, että minua hoidettiin myös silloin kun makasin sängyssä. 24h makaaminen olikin jo toisella kertaa vaikeampaa, mutta siitäkin selvittiin.

Heti matkan alussa kävimme puhdistautumassa Casan vesiputouksella. Vesiputous oli kaunis paikka ja vieläkin matkan jälkeen ajatukset liitelevät ajoittain sinne. Matka oli erittäin ihana ja tuntui, että Casa olisi kuin toinen kotini, jota jään kaipaamaan. Ajoittain arkielämässä tulee kaipaus Casaan, silloin katselen kuvia ja odotan milloin tulee kutsu lähteä sinne uudestaan.

Mira