Oprah – Mitä tiedän varmasti

//Oprah – Mitä tiedän varmasti

Oprah – Mitä tiedän varmasti

”En ottaisi mitään matkalleni nyt” on vanha hengellinen laulu, jota lauloin kirkossa ollessani tyttö, kauan ennen kuin ymmärsin sen todellisen tarkoituksen.

Näinä päivinä nautin laulaessani tätä vanhaa virttä. Miksi? Koska tiedän, että jopa vaikeimmatkin ajat ovat aina suunniteltu parhaakseni. Maaliskuussa jouduin irtisanomaan OMISTANI 30 henkilöä. Se oli osa rakennemuutosta, joka minun oli tehtävä saadakseni yritykseni asianmukaisen kokoiseksi; liian paljon ihmisiä oli palkattu juuri aloittaneeseen yritykseen. Toimitusjohtajana minun tehtäväni oli hoitaa se. Se oli sydäntä särkevää minulle ja musertavaa joillekin henkilöistä, joiden täytyi lähteä.

Se tuntui takaiskulta. Tappiolta. Joka suunnalla näin otsikossa tietoa minusta ja ”kamppailevasta” verkostostani.

Yritin tehdä siitä artikkelin, mutta olin liian masentunut edes kirjoittamaan. Niinpä jäin paikoilleni. Olin täysin hiljaa noin tunnin ajan. Sitten kysyin Jumalalta: ”Mitä tahdot minun nyt tekevän?”

Vastaus tuli uuden tehtävän muodossa, uutta lukua varten: matka Brasiliaan haastattelemaan meedio Joaoa (John of God), parantajaa, jonka tiedetään tekevän ihmeitä.

Olin lukenut useita kertomuksia tästä miehestä, mukaan lukien päätoimittaja Susan Casyn kuvauksen joulukuun 2010 O:ssa. Mutta halusin nähdä itse. Joten menin Brasilialaiseen kaupunkiin, jonne ihmiset kaikkialta maailmasta matkustivat hakemaan lohtua, paranemista ja apua kaikkeen, riippuvuuksista pahanlaatuisiin kasvaimiin.

Noin 200 meistä, kaikki pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin, istuimme huoneessa hiljaisina meditoiden. Muut muodostivat jonoa tavatakseen meedio Joaon – jotkut istuen pyörätuoleissa, jotkut kantaen lapsia, toiset kainalosauvoilla ja kepeillä kävellen. Vain läsnäolo tässä niin suuressa toivossa oli nöyräksi tekevä.

Lähdin Brasiliaan valmistautuneena siihen, etten usko näkemääni. Mutta keho ei valehtele. Kun meedio Joao käveli huoneeseen ja teki ensimmäisen leikkauksen naiselle, jonka käsi oli halvaantunut, hän pyysi minua tulemaan lähemmäksi katsomaan. Kun hän teki noin kolmen sentin viillon naisen rinnan yläpuolelle ajattelin: Kyllä, se on oikea veitsi, ja kyllä, tuo on oikeaa verta, joka tippuu alas naisen housuille. Miten tuo voi tapahtua ilman nukutusta, ilman, että nainen edes sävähti?

Katsellessani sormeni kuumenivat. Kuumuus nousi käsieni kautta rintakehääni kunnes minusta tuntui siltä, että saatan luhistua. Onko kehoni murtumassa? Pyörrynkö? Käskin itseäni ajattelemaan rauhoittavia ajatuksia. Mutta minusta tuntui kuin todella oksentaisin – kameran päälle. Minun on päästävä tuolilleni. Jos, selviydyn sinne pystyn rauhoittumaan.

”Oletko kunnossa?” Heather Cumming, meedio Joaon kääntäjä kuiskasi. ”Minun on istuttava”, mumisin. Vain kaksi askelta lisää. Romahdettuani tuolilleni Heather ojensi minulle pullollisen vettä.

”En oikein tiedä mitä minulle tapahtuu”, sanoin. Siemaisten hitaasti kupistani yritin koota itseni takaisin kehooni.

Suljin silmäni ja istuin hiljaa, tuntien hengitykseni rytmin. Kiitollisuuden kyyneleet alkoivat virrata. Kiitollisena koko elämäni matkasta – ei vain kaikesta, siitä mikä oli mennyt oikein, mutta myös niistä asioista, jotka eivät olleet.

Tunsin suunnattoman rauhan tunteen. Vain viikkoa ennen, olin ollut lähes luovuttamispisteessä. Nyt hymyilin sisälläni niitä kierteitä ja käänteitä, joita tämän verkoston rakentaminen oli saanut aikaan. Ja miten se oli tuonut minut juuri oikeaan paikkaan, jossa minun piti olla saadakseni oikeat mittasuhteet.

Ja se oli vain ensimmäinen tunti päivästä, joka oli täynnä rukouksia, siunauksia ja halauksia ventovierailta – meidän kaikkien etsiessä sitä meitäkin suurempaa valoa.

Minkä tiedän varmasti: Ei ole väliä missä olet matkallasi, se on juuri siellä missä sinun tulee olla. Seuraava tie on aina edessäsi. Ei, en ottaisi mitään matkalleni nyt.

By | 2016-10-17T19:30:50+00:00 November 16th, 2012|Yleinen|0 Comments

About the Author:

Leave A Comment