Olette myös itse vastuussa terveydestänne ja sairaudestanne, iloistanne ja suruistanne. Siksi jokaisen ihmisen on otettava vastuu myös omasta paranemisestaan ja tiedostettava, että parantumista ei voi tapahtua ilman henkilökohtaista sitoutumista.

Paranemisprosessissa 50 % on omaa työtänne, ponnisteluanne toivotun lopputuloksen aikaansaamiseksi ja 50% avusta tulee meiltä henkimaailman valonlähettiläiltä.

Jokaisen paranemisen ilmeneminen ja ajoitus on erilainen.

Joskus vain paraneminen tai asioiden toteutuminen vie oman aikansa. Koska et välttämättä tiedä esim. sairautesi tai vaikeutesi alkusyytä, tai asioiden taustalla olevaa syytä. Lisäksi et muista mitä lupasit toteuttaa tässä maanpäällisessä elämässäsi ja kuinka haasteellisen polun olet saattanut valita. Koettelemuksesi helpottuvat kuitenkin sitä mukaa kun teet parhaasi ja rehellisesti korjataksesi elämässäsi olevia epäkohtia. Josks fyysistä paranemista ei tapahdu, koska Jumalallinen päämäärä on toinen, sillä joskus sairaus on tarpeen. Monet valistuneet ihmiset oivaltavat, että tuska ja kärsimys voivat olla tehokkainta lääkettä henkiseen parantumiseen.

Kärsivällisyyttä – asiat tapahtuvat ajallaan. Taivaan Isältä ei jää huomaamatta yhdenkään hiuksen putoaminen kenenkään päästä.

Luottamusta – että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan ja juuri se mitä sinulle tuleekin tapahtua – rakkaus parantaa. Joten suo ensin myötätuntoa itsellesi ja sen mukaan muille.”

Esimerkkejä henkimaailman vastauksista. Otteet ovat Chico Xavierin kirjasta Sanantuojat luvut 46 ja 47.

1. Opastuspyyntö:

”Hyvin harvoin annamme sanallisen vastauksen johonkin pyyntöön. Sanallinen vastaus annetaan erityisistä syistä, ja kun pyyntö käsittelee hengen ikuisia henkisiä etuisuuksia. Joten melkein aina on välttämätöntä olla vastaamatta mitään suoranaan, vaan auttaa pyytäjää hiljaisesti resurssiemme puitteissa. Tämä tehdään yksinkertaisesti siitä syystä, että meillä ei ole runsaasti aikaa muistuttaa jälleensyntyneitä veljiämme ja sisariamme inhimillisistä velvoitteista – niistä, jotka eivät saisi unohtua heidän muististaan heidän oman onnellisuutensa vuoksi.”

2. Pyynnöt ihmisiltä, jotka sanovat tarvitsemansa välitöntä apua ja tukea:

”He saavat mitä tarvitsevat. Useat pyytävät, että heidän kehonsa parannettaisiin, mutta meidän on pakko tutkia ensin, kuinka paljon siitä olisi hyötyä heille, jos toimimme heidän henkilökohtaisten toiveittensa mukaisesti. Toiset pyytävät erityyppistä ohjausta, joka pakottaa meitä tasapainottamaan yhteistyömme niin, ettei se haittaa yksilön vapautta. Jos henkilö on tosissaan kiinnostunut henkisestä yhteistyöstä, on hoitopyyntö fyysisen terveyden ylläpitämiseksi aina oikeutettu.” .

3. 

”Maallinen elämä on aktiivinen henkisen valmistautumisen oppikurssi, ja tässä elämänkoulussa ei ole puutetta laiskoista opiskelijoista, jotka tuhlaavat aikaa sen sijaan, että ottaisivat siitä kaiken hyödyn irti, ja jotka ovat innostuneita sellaisista saavutuksista, joissa on vähiten vastusta. Tästä syystä ohjauksen alueella suurin osa pyynnöistä jää huomioimatta.

Silloin kun kysymyksessä ovat päivittäisen elämän neuvot, niin meidän on oltava erittäin varovaisia suhtautumisessamme niiden pyyntöihin, jotka ovat tahallisesti piittaamattomia kristillisestä käyttäytymisestä. Evankeliumi on täynnä pyhiä henkisiä ohjeita, ja elämän koulun oppilaan tulisi ainakin omatuntonsa edessä katsoa niiden tuntemisen itselleen välttämättömäksi.”

4.

”Te saatatte väittää vastaan ja sanoa, että jokainen kysymys vaatii vastauksen ja jokainen pyyntö ansaitsee ratkaisun. Kuitenkin vastataksemme jälleensyntyneiden tovereidemme tiettyihin pyyntöihin, on meidän usein vetäydyttävä hiljaisuuteen: Miten voimme suositella nöyryyttä niille, jotka saarnaavat sitä toisille? Miten voimme suositella kärsivällisyyttä niille, jotka ehdottavat sitä ystävilleen? Ja miten voimme suositella työn suomaa palsamia niille, jotka kykenevät jo tuomitsemaan toisten joutilaisuuden? Elämän sääntöjen lukeminen sokeille ja tietämättömille on arvokas teko, mutta eikö niiden toistaminen niille, jotka jo ovat niistä selvillä, ole ajan arvon aliarvioimista?”

5. 

Henkimaailman kommentti kapinoivasta potilaasta:

”Olen jo järjestänyt potilaallemme lääkinnällistä opastusta alueeltamme viisi kertaa ilman, mutta hän on hyvin kapinoiva eikä vastaa ponnisteluihimme. Hän ei ole halukas ostamaan suositeltuja lääkkeitä, ja aina kun hänen ystävänsä ostavat ne hänelle, ei hän piittaa annostusaikatauluista ja ajattelee olevansa menetelmän yläpuolella. Hän kritisoi purevasti saamiaan suosituksia ja käyttää niitä sitten halveksuen. Tietenkään emme ole vihaisia tästä, eihän aikuinenkaan hermostu lasten leikeistä. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että olemme tekemisissä hyvin pyhän asian kanssa, eikä aikaa ole hukattavissa niihin, jotka nauttivat pelleilemisestä. Lisäksi antaminen niille, jotka eivät halua vastaanottaa, ei olisi armeliastakaan.”

Viesti hyviltä hengiltä:

”Siellä missä on hyviä puoli niissä, jotka kärsivät ja hyvää tahtoa niissä, jotka heitä auttavat, voimme saada aikaan henkistä hyötyä suhteellisen tehokkaasti.

Kaikki sairaat ihmiset voivat etsiä terveyttä ja kaikki harhaanjohdetut voivat halutessaan palata tasapainoon. Mikäli hyvyyden harjoittaminen rajoittuisi yksinomaan hyville hengille, ihmisten lunastustyö olisi mahdotonta. Minkä tahansa asteinen hyvätahtoisuus ja palveluhenki saavat meiltä mitä suurimman huomion.”