Sairaalassa häntä hoitanut Isä Scarzelli, katolinen pappi, otti tehtäväkseen arvioida Chicon henkisen tilanteen ja huolellisen harkinnan jälkeen hän päätti, että sairaalahoito oli tarpeeton toimenpide ja katsoi pojan kokemukset pelkäksi ‘lasten fantasiaksi”’ Papin ratkaisu oli suoraviivainen – hän kehotti rajoittamaan Chicon pääsyä tiettyihin kirjoihin, joiden hän uskoi olevan näiden fantasioiden perustana.
Lisäksi hän kehotti ottamaan pojan mukaan ruumiilliseen työhön. Tämän seurauksena Chico koulunkäynnin lisäksi joutui töihin tekstiilitehtaalle, jossa hän joutui tiukkaan rutiinin ja pitkien työpäivien alaiseki. Tällä hänen elämänjaksollaan, jota leimaa ankara kuri, oli pysyviä vaikutuksia, jotka seurasivat häntä tulevina vuosina.
Katolinen uskonto oli Chicolle hyvin tärkeä, eivätkä hänen hartaat uskonnolliset käytännöt, eivätkä hänelle asetetut rajoitukset estäneet häntä jatkamasta näkyjen kokemista ja kommunikointia henkien kanssa.
Hänestä tuli laajalti tunnettu Brasiliassa vuonna 1931, kun hän julkaisi kirjan Parnassus Beyond the Tomb, jossa oli portugalilaisen maineikkaan runoilijan 259 runoa. Kirja saavutti valtavan vaikutuksen Brasiliassa ja sai aikaan valtavan kritiikin.
Vuosi oli myös Chicolle ‘aikuisuuden alkua’. Tuolloin hän kohtasi henkiauttajansa Emmanuelin. Chicon mukaan Emmanuel kertoi hänelle hänen tulevasta tehtävästään, kanavoida kolmenkymmenen kirjan sarjan. Jotta Chico pystyisi tekemään tämän hänelle asetettiin kolme ehtoa: ”kurinalaisuus, kurinalaisuus ja kurinalaisuus”. Emmanuel neuvoi häntä myös olemaan uskollinen Jeesukselle ja Kardecille, vaikka se olisi vastoin Chicon uskonnollista perustaa.
Chico jatkoi yhteistyötä henkimaailman kanssa ja samanaikaisesti myös työskentelyä virkailijana-konekirjoittajana. Vuonna 1935 hän aloitti avun antamisen antamalla sairaille nuuvoja ja tietoa lääkkeistä, joita he tarvitsivat. Rômulo Joviano, Chicon työnantaja antoi Chicolle mahdollisuuden vapaa-aikanaan työskennellä talonsa kellarissa kanavoidakseen tietoa henkimaailmasta. Tällöin yksi Chicon parhaimmista teoksista Paul ja Steven syntyi. Tämä sai aikaan lahjojen ja kunnianosoitusten alkamisen, joista kaikista Chico kuitenkin kieltäytyi.
Esimerkiksi Fred Figner antoi hänelle valtavan summan rahaa testamentissaan, jonka Chico välittömästi lahjoitt FEB:lle. Kaiken kaikkiaan Chico kanavoiden kirjoitti 451 kirjaa, joista myytiin yli 40 miljoonaa kappaletta. Kirjoja on käännetty 33 kielelle ja niistä 30 kirjaa on pistekirjoituksella. Chico ei koskaan suostunut vastaanottamaan ainoatakaan senttiä kirjojen myynnistä perheen painostuksesta huolimatta, vaan lahjoitti kaikki tekijänoikeudet eri voittoa tavoittelemattomille järjestöille.
Vuoden 1941 lopulla Emmanuel ilmoitti Chicolle uuden kirjasarjan kanavoinnista, jotta ihmiset saisivat tietää minkälaista elämä on henkimaailmassa. Hän esitteli Andre Luizin Chicolle ’uutena ystävänä ja veljenä iäisyydestä’ ja kertoi Andren olleen lääkäri viimeisimmässä jälleensyntymässään maapallolla. Yli 700 päivän ajan Chico kirjoitti meediokykynsä avulla Andren kanavoimaa tietoa. Tämän kirjasarjan ensimmäinen kirja on Nosso Lar – meidän kotimme. Andre välitti viisaudellaan ja kurinalaisuudellaan arvokasta tietoa kuvailemalla henkimaailman olemassaolon tärkeyttä ja jatkuvaa olemassaoloa meidän jokaisen elämässä.
Chico tunnettiin erittäin kyvykkäänä ja luotettavana meediona sekä hyvinvointityöstä Uberaban kaupungissa. 70-luvulta lähtien hän omistautui köyhien ihmisten auttamiseen perustamalla säätiön. Hän työskenteli lakkaamatta kuolemaansa asti meediona ja tuli tunnetuksi kaikkein antaumuksellisimpana sekä erittäin aktiivisena henkiopin työntekijänä.
Kun Chicolla todettiin kaihi, joka vähitellen sai sokeuden aikaan, hänen henkioppaansa Emmanuel ja Bezerra de Menezes, neuvoivat häntä hoitamaan sairautta ihmislääketieteen resursseilla ja käskivät häntä olemaan luottamatta minkäänlaisiin henkien etuoikeuksiin.
Vuonna 1981 yli kymmenen miljoonaa ihmistä ehdotti hänelle Nobelin rauhanpalkintoa. Vuonna 2000 hänet palkittiin äänestyksen tuloksena 2000-luvun Minaksen osavaltion kansalaisena.
Chico kuoli 30. kesäkuuta 2002 jättäen jälkeensä esimerkillisen elämän osoittamallaan rakkaudellaan kanssaihmisiänsä kohtaan.
Allan Kardec (1804 – 1896)
Hippolyte Leon Denizard Rivail syntyi Ranskassa katoliseen valtioon ja sai siellä protestanttisen kasvatuksen. Hän unelmoi jo nuorena kristinuskon eri suuntauksien yhtenäistämisestä.
Koulutuksensa Rivail sai Sveitsin Yverdunissa sijaitsevassa Pestalozzi-instituutissa, jossa hän toimi myös Johann Herinrich Pestalozzin läheisenä avustajana ja ajoittain sijaisena Pestalozzin ollessa tehtävissä ulkomailla.
Palattuaan 24-vuotiaana kotikaupunkiinsa Lyoniin hänen tarkoituksenaan oli työskennellä lakimiehenä, mutta joutui kuitenkin luopumaan ajatuksesta koska oli protestantti.
Muutettuaan Pariisiin hän toimi jonkun aikaa kielenkääntäjänä, kääntäen kirjoja mm. saksasta ranskan kielelle. Vuonna 1828 hän omistautui opetustyölle ja perusti koulutuslaitoksen omalla kustannuksellaan pojille.
Sitten muutamaa vuotta myöhemmin hän laajensi valistustoimintaansa ja vuokrasi luentosalin tarjotakseen ilmaisia luentoja eri tieteen aloilta. Monet hänen oppilaistaan saavuttivat myöhemmin korkean aseman tiedemaailmassa. Rivail oli myös arvostettu oppikirjojen julkaisija ja hänen kirjojaan käytettiin useissa ranskalaisissa kouluissa.
Vuonna 1850 hänen tietoonsa tuli ns. pyörivien pöytien ilmiö, josta monet muunkin tuon ajan ihmiset olivat kiinnostuneita. Tuo ilmiö kiinnitti uudella tavalla ihmisten huomion henkimaailman läsnäoloon ja Henkioppiin, jonka päämääränä oli kasvattaa kommunikaatiota ja yhteistyötä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä.
Rivailin ystävän kahdella tyttärellä oli meediokykyjä ja nämä välittivät illanistujaisissa henkimaailmasta viestejä, jotka olivat sisällöltään melko kepeitä ja pinnallisia.
Tällaiset ’istunnot’ olivat tuohon aikaan suosittua viihdettä ja niitä pidettiin kiinnostavina. Henkien vaikutukset ilmenivät muun muassa esineiden liikkumisena ja he vastasivat myös kysymyksiin ohjaamalla esineiden liikkeitä niin, että ne poimivat kirjaimia sanojen muodostamiseksi tai yksinkertaisesti osoittavat ”kyllä” tai ”ei” merkeillä vastauksensa.
Silloin kun Rivail osallistui näihin istuntoihin, viestit muuttuivat vakavamielisemmiksi. Kun hän kysyi miksi näin tapahtui, hänelle vastattiin: ”… paljon korkeamman kategorian henget kuin ne, jotka tavanomaisesti kommunikoivat näiden kahden nuoren meedion kautta, ovat tulleet kommunikoimaan nimenomaan sinun takiasi. He tulevat jatkamaan kommunikoimistaan kanssasi, jotta voit täyttää tärkeän uskonnollisen tehtäväsi ja kirjoittaa kirjoja henkimaailman ja näkyvän maailman suhteista sekä yhteistyöstä.”
Rivail aloitti omat tutkimuksensa psyykkisistä ilmiöistä ja havaitsi, että ennen kuin hän voisi hyväksyä jollekin ilmiölle henkisen tai paranormaalin syyn oli ensin tutkittava, selittääkö ilmiötä jokin aineellinen tekijä. Tutkimuksissaan hän keräsi yli tuhat kysymystä henkien viestinnästä, niiden luonteesta ja mekanismeista sekä ihmiselämän merkityksestä maan päällä ja henkisen todellisuuden ilmiöistä. Hän teki kyselyn näistä ilmiöistä kymmenelle meediolle, jotka eivät tunteneet toisiaan ja dokumentoi vastaukset.
Yhteenvetona hän totesi, että merkittävänä selityksenä ilmiöille oli rajan taakse siirtyneet henget, jotka olivat ainakin osassa näiden ilmiöiden takana.
Kun hän oli kirjoittanut kahden vuoden ajan kommunikoinnistaan henkien kanssa hän kertoi vaimolleen Amélielle seuraavaa: ”Tämä on todella mielenkiintoinen asia. Keskusteluni näiden näkymättömien älykkäiden olentojen kanssa on mullistanut ajatusmaailmani ja vakaumukseni kokonaan. Välitetyt opetukset muodostavat kokonaan uuden teorian ihmisen elämästä, velvollisuudesta ja kohtalosta. Nämä asiat näyttävät minusta täysin rationaalisilta ja johdonmukaisilta, ihailtavan selkeiltä ja lohdullisilta sekä äärimmäisen kiinnostavilta. Minulla on suuri tahto julkaista nämä keskustelut kirjassa. Vaikuttaa siltä, että se, mikä tässä minua niin syvästi kiinnostaa, voi osoittautua kiinnostavaksi muillekin.”
Henget muistuttivat Rivailia siitä että ajatus kirjasta oli tullut juuri heiltä, että kirjan nimeksi tulisi Le Livre des Esprits eli Henkien Kirja ja että hänen tulisi käyttää kirjailijana nimeä Allan Kardec, joka oli ollut hänen nimensä eräässä aiemmassa elämässä.
Kirja sisälsi vastauksia joukkoon kysymyksiä, joilla tutkittiin henkimaailmaa ja henkien luonnetta ja aineellisen maailman välistä suhdetta. Kirja julkaistiin ja ensimmäinen painos myytiin loppuun nopeasti. Kirjan julkaisun jälkeen hänet yleisesti tunnettiin Allan Kardecina.
Henkien Kirjan julkaisun jälkeen hän perusti Pariisin Psykologisen Tutkimuksen Yhteisön jonka puheenjohtajana hän toimi loppuelämänsä. Yhteisö kokoontui perjantai-iltaisin ja sen tarkoitus oli saada hengiltä lisää tietoa kirjoittavien meedioiden välityksellä totuuden selventämiseksi henkimaailmasta.
Kardec vastaanotti suuren määrän henkiopin opetuksia yli 15 vuoden ajan eri puolilta maailmaa olevilta meedioilta. Näihin opetuksiin perustuu kaikki hänen julkaisemansa kirjat:
- Henkien Kirja v. 1857,
- Meedioiden Kirja v. 1861
- Evankeliumiksi Spriritismin mukaan v.1864
- Taivas ja Helvetti v. 1865
- Genesis v. 1868.
Hän julkaisi myös kaksi lyhyttä tutkielmaa:
- Mitä on spiritismi?
- Spiritismi pelkistetysti ilmaistuna.
Kardec toimitti myös perustamaansa La Revue Spirite- kuukausijulkaisua kuolemaansa saakka 31.3.1889.
Kardecin unelma eri kristinuskon suuntausten yhdistymisestä toteutui, kun henkien opetus toi Jeesuksen todellisen sanoman koko maailman tietoisuuteen…
Vuonna 1850 hänen tietoonsa tuli ns. pyörivien pöytien ilmiö, josta monet muunkin tuon ajan ihmiset olivat kiinnostuneita. Tuo ilmiö kiinnitti uudella tavalla ihmisten huomion henkimaailman läsnäoloon ja Henkioppiin, jonka päämääränä oli kasvattaa kommunikaatiota ja yhteistyötä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä.
Rivailin ystävän kahdella tyttärellä oli meediokykyjä ja nämä välittivät illanistujaisissa henkimaailmasta viestejä, jotka olivat sisällöltään melko kepeitä ja pinnallisia.
Tällaiset ’istunnot’ olivat tuohon aikaan suosittua viihdettä ja niitä pidettiin kiinnostavina. Henkien vaikutukset ilmenivät muun muassa esineiden liikkumisena ja he vastasivat myös kysymyksiin ohjaamalla esineiden liikkeitä niin, että ne poimivat kirjaimia sanojen muodostamiseksi tai yksinkertaisesti osoittavat ”kyllä” tai ”ei” merkeillä vastauksensa.
Silloin kun Rivail osallistui näihin istuntoihin, viestit muuttuivat vakavamielisemmiksi. Kun hän kysyi miksi näin tapahtui, hänelle vastattiin: ”… paljon korkeamman kategorian henget kuin ne, jotka tavanomaisesti kommunikoivat näiden kahden nuoren meedion kautta, ovat tulleet kommunikoimaan nimenomaan sinun takiasi. He tulevat jatkamaan kommunikoimistaan kanssasi, jotta voit täyttää tärkeän uskonnollisen tehtäväsi ja kirjoittaa kirjoja henkimaailman ja näkyvän maailman suhteista sekä yhteistyöstä.”
Rivail aloitti omat tutkimuksensa psyykkisistä ilmiöistä ja havaitsi, että ennen kuin hän voisi hyväksyä jollekin ilmiölle henkisen tai paranormaalin syyn oli ensin tutkittava, selittääkö ilmiötä jokin aineellinen tekijä. Tutkimuksissaan hän keräsi yli tuhat kysymystä henkien viestinnästä, niiden luonteesta ja mekanismeista sekä ihmiselämän merkityksestä maan päällä ja henkisen todellisuuden ilmiöistä. Hän teki kyselyn näistä ilmiöistä kymmenelle meediolle, jotka eivät tunteneet toisiaan ja dokumentoi vastaukset.
Yhteenvetona hän totesi, että merkittävänä selityksenä ilmiöille oli rajan taakse siirtyneet henget, jotka olivat ainakin osassa näiden ilmiöiden takana.
Kun hän oli kirjoittanut kahden vuoden ajan kommunikoinnistaan henkien kanssa hän kertoi vaimolleen Amélielle seuraavaa: ”Tämä on todella mielenkiintoinen asia. Keskusteluni näiden näkymättömien älykkäiden olentojen kanssa on mullistanut ajatusmaailmani ja vakaumukseni kokonaan. Välitetyt opetukset muodostavat kokonaan uuden teorian ihmisen elämästä, velvollisuudesta ja kohtalosta. Nämä asiat näyttävät minusta täysin rationaalisilta ja johdonmukaisilta, ihailtavan selkeiltä ja lohdullisilta sekä äärimmäisen kiinnostavilta. Minulla on suuri tahto julkaista nämä keskustelut kirjassa. Vaikuttaa siltä, että se, mikä tässä minua niin syvästi kiinnostaa, voi osoittautua kiinnostavaksi muillekin.”
Henget muistuttivat Rivailia siitä että ajatus kirjasta oli tullut juuri heiltä, että kirjan nimeksi tulisi Le Livre des Esprits eli Henkien Kirja ja että hänen tulisi käyttää kirjailijana nimeä Allan Kardec, joka oli ollut hänen nimensä eräässä aiemmassa elämässä.
Kirja sisälsi vastauksia joukkoon kysymyksiä, joilla tutkittiin henkimaailmaa ja henkien luonnetta ja aineellisen maailman välistä suhdetta. Kirja julkaistiin ja ensimmäinen painos myytiin loppuun nopeasti. Kirjan julkaisun jälkeen hänet yleisesti tunnettiin Allan Kardecina.
Henkien Kirjan julkaisun jälkeen hän perusti Pariisin Psykologisen Tutkimuksen Yhteisön jonka puheenjohtajana hän toimi loppuelämänsä. Yhteisö kokoontui perjantai-iltaisin ja sen tarkoitus oli saada hengiltä lisää tietoa kirjoittavien meedioiden välityksellä totuuden selventämiseksi henkimaailmasta.
Kardec vastaanotti suuren määrän henkiopin opetuksia yli 15 vuoden ajan eri puolilta maailmaa olevilta meedioilta. Näihin opetuksiin perustuu kaikki hänen julkaisemansa kirjat:
- Henkien Kirja v. 1857,
- Meedioiden Kirja v. 1861
- Evankeliumiksi Spriritismin mukaan v.1864
- Taivas ja Helvetti v. 1865
- Genesis v. 1868.
Hän julkaisi myös kaksi lyhyttä tutkielmaa:
- Mitä on spiritismi?
- Spiritismi pelkistetysti ilmaistuna.
Kardec toimitti myös perustamaansa La Revue Spirite- kuukausijulkaisua kuolemaansa saakka 31.3.1889.
Kardecin unelma eri kristinuskon suuntausten yhdistymisestä toteutui, kun henkien opetus toi Jeesuksen todellisen sanoman koko maailman tietoisuuteen…
