Eräänä päivänä, kauan, kauan sitten kulkiessani pitkin elämän valtatietä,
näin kyltin, jossa luki ”Taivaan sekatavarakauppa”.
Tultuani lähemmäksi ovi aukeni selkosenselälleen,
ja ennen kuin tiesin olin sisällä kaupassa.
Näin kaupanpitäjä Enkeleitä, heitä oli kaikkialla.
Yksi heistä ojensi minulle korin ja sanoi: ”mene ja tee ostoksia huolella”.
Kaikkea mitä saatoin tarvitsin oli saatavilla,
ja se mitä et pystynyt kantamaan, voisin mennä takaisin ja hakea lisää.
Ensin otin hiukan maltillisuutta, rakkaus oli samassa rivissä,
edempänä oli ymmärrys, niitä kaikkia tarvitsen minne tahansa menenkin.
Otin laatikollisen tai pari uskoa ja luottamusta.
Pyhää Henkeä en pystynyt välttämään, sillä se oli joka paikassa.
Pysähdyin ottamaan hiukan voimaa ja uskallusta,
auttamaan minua juoksemaan tätä ’kilpajuoksua’.
Silloin korini alkoi olla täysi, mutta muistin, että tarvitsin suopeutta.
En unohtanut pelastusta, koska pelastus oli ilmaista, yritin saada sitä tarpeeksi, tarpeeksi sinulle ja minulle.
Sitten aloin kulkea kohti kassaa maksakseni ostokseni,
sillä luulin, että minulla on kaikkea mitä Mestari on toivonut.
Kun olin kävelemässä kassalle näin rukouksen, minun oli pakko laittaa sitä koriini, sillä tiesin kun astuisin ulos, että törmäisin suoraan erheisiin.
Rauhaa ja iloa oli runsaasti, ne olivat viimeisellä hyllyllä.
Laulut ja ylistykset roikkuivat lähellä, joten otin niitäkin.
Sitten sanoin Enkelille – ”Kuinka paljon olen velkaa?”
Hän vain hymyili ja sanoi. ”Ota ostoksesi minne ikinä kuljetkin.”
Hymyilin ja sanoin uudestaan: ”Kuinka paljon olen velkaa?”
Hän hymyili minulla ja sanoi: ”Lapseni, laskusi maksettiin jo kauan, kauan siten”.
Runon alkuperää ei tiedetä, mutta sanotaan, että se löytyi erään nunnan jäämistöstä.
