Muutettuaan Pariisiin hän toimi jonkun aikaa kielenkääntäjänä, kääntäen kirjoja mm. saksasta ranskan kielelle. Vuonna 1828 hän omistautui opetustyölle ja perusti koulutuslaitoksen omalla kustannuksellaan pojille.

Sitten muutamaa vuotta myöhemmin hän laajensi valistustoimintaansa ja vuokrasi luentosalin tarjotakseen ilmaisia luentoja eri tieteen aloilta. Monet hänen oppilaistaan saavuttivat myöhemmin korkean aseman tiedemaailmassa. Rivail oli myös arvostettu oppikirjojen julkaisija ja hänen kirjojaan käytettiin useissa ranskalaisissa kouluissa.

Vuonna 1850 hänen tietoonsa tuli ns. pyörivien pöytien ilmiö, josta monet muunkin tuon ajan ihmiset olivat kiinnostuneita. Tuo ilmiö kiinnitti uudella tavalla ihmisten huomion henkimaailman läsnäoloon ja  Henkioppiin, jonka päämääränä oli kasvattaa kommunikaatiota ja yhteistyötä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä.

Rivailin ystävän kahdella tyttärellä oli meediokykyjä ja nämä välittivät illanistujaisissa henkimaailmasta viestejä, jotka olivat sisällöltään melko kepeitä ja pinnallisia.

Tällaiset ’istunnot’ olivat tuohon aikaan suosittua viihdettä ja niitä pidettiin kiinnostavina. Henkien vaikutukset ilmenivät muun muassa esineiden liikkumisena ja he vastasivat myös kysymyksiin ohjaamalla esineiden liikkeitä niin, että ne poimivat kirjaimia sanojen muodostamiseksi tai yksinkertaisesti osoittavat ”kyllä” tai ”ei” merkeillä vastauksensa.

Silloin kun Rivail osallistui näihin istuntoihin, viestit muuttuivat vakavamielisemmiksi. Kun hän kysyi miksi näin tapahtui, hänelle vastattiin: ”… paljon korkeamman kategorian henget kuin ne, jotka tavanomaisesti kommunikoivat näiden kahden nuoren meedion kautta, ovat tulleet kommunikoimaan nimenomaan sinun takiasi. He tulevat jatkamaan kommunikoimistaan kanssasi, jotta voit täyttää tärkeän uskonnollisen tehtäväsi ja kirjoittaa kirjoja henkimaailman ja näkyvän maailman suhteista sekä yhteistyöstä.”

Rivail aloitti omat tutkimuksensa psyykkisistä ilmiöistä ja havaitsi, että ennen kuin hän voisi hyväksyä jollekin ilmiölle henkisen tai paranormaalin syyn oli ensin tutkittava, selittääkö ilmiötä jokin aineellinen tekijä. Tutkimuksissaan hän keräsi yli tuhat kysymystä henkien viestinnästä, niiden luonteesta ja mekanismeista sekä ihmiselämän merkityksestä maan päällä ja henkisen todellisuuden ilmiöistä. Hän teki kyselyn näistä ilmiöistä kymmenelle meediolle, jotka eivät tunteneet toisiaan ja dokumentoi vastaukset.

Yhteenvetona hän totesi, että merkittävänä selityksenä ilmiöille oli rajan taakse siirtyneet henget, jotka olivat ainakin osassa näiden ilmiöiden takana.

Kun hän oli kirjoittanut kahden vuoden ajan  kommunikoinnistaan henkien kanssa hän kertoi vaimolleen Amélielle seuraavaa: ”Tämä on todella mielenkiintoinen asia. Keskusteluni näiden näkymättömien älykkäiden olentojen kanssa on mullistanut ajatusmaailmani ja vakaumukseni kokonaan. Välitetyt opetukset muodostavat kokonaan uuden teorian ihmisen elämästä, velvollisuudesta ja kohtalosta. Nämä asiat näyttävät minusta täysin rationaalisilta ja johdonmukaisilta, ihailtavan selkeiltä ja lohdullisilta sekä äärimmäisen kiinnostavilta. Minulla on suuri tahto julkaista nämä keskustelut kirjassa. Vaikuttaa siltä, että se, mikä tässä minua niin syvästi kiinnostaa, voi osoittautua kiinnostavaksi muillekin.”

Henget muistuttivat Rivailia siitä että ajatus kirjasta oli tullut juuri heiltä, että kirjan nimeksi tulisi Le Livre des Esprits eli Henkien Kirja ja että hänen tulisi käyttää kirjailijana nimeä Allan Kardec, joka oli ollut hänen nimensä eräässä aiemmassa elämässä.

Kirja sisälsi vastauksia joukkoon kysymyksiä, joilla tutkittiin henkimaailmaa ja henkien luonnetta ja aineellisen maailman välistä suhdetta. Kirja julkaistiin ja ensimmäinen painos myytiin loppuun nopeasti. Kirjan julkaisun jälkeen hänet yleisesti tunnettiin Allan Kardecina.

Henkien Kirjan julkaisun jälkeen hän perusti Pariisin Psykologisen Tutkimuksen Yhteisön jonka puheenjohtajana hän toimi loppuelämänsä. Yhteisö kokoontui perjantai-iltaisin ja sen tarkoitus oli saada hengiltä lisää tietoa kirjoittavien meedioiden välityksellä totuuden selventämiseksi henkimaailmasta.

Kardec vastaanotti suuren määrän henkiopin opetuksia yli 15 vuoden ajan eri puolilta maailmaa olevilta meedioilta. Näihin opetuksiin perustuu kaikki hänen julkaisemansa kirjat:

• Henkien Kirja v. 1857,
• Meedioiden Kirja v. 1861
• Evankeliumiksi Spriritismin mukaan v.1864
• Taivas ja Helvetti v. 1865
• Genesis v. 1868.

Hän julkaisi myös kaksi lyhyttä tutkielmaa:

• Mitä on spiritismi?
• Spiritismi pelkistetysti ilmaistuna.

Kardec toimitti myös perustamaansa La Revue Spirite- kuukausijulkaisua kuolemaansa saakka 31.3.1889.

Kardecin unelma eri kristinuskon suuntausten yhdistymisestä toteutui, kun henkien opetus toi Jeesuksen todellisen sanoman koko maailman tietoisuuteen…