Henkioppi
Henkioppi kuvailee henkimaailman ja fyysisen maailman edustajien välistä toimintaa ja kommunikaatiota. Henkioppi käsittelee yksityiskohtaisesti henkien alkuperää ja olemusta sekä niiden suhdetta fyysiseen maailmaan. Vain henkiopin vakavamielinen opiskelu tuo ymmärryksen henkimaailman kanssa työskentelyn eri tavoista. Henkiopista käytetään myös sanoja spiritistinen oppi ja spiritismi.
Henkioppiin tutustuminen
Henkioppiin voi tutustua itsenäisesti kirjallisuuden avulla. Kirjallisuutta tutkimalla on mahdollista oppia henkiopin mukaisen toiminnan periaatteet sekä saada ohjeistusta omalle henkisen kehityksen tielle.
Kirjoissa kuvataan monia henkimaailman ilmiöitä tapauskohtaisesti, jonka avulla voi saada selityksiä omille kokemuksille ja tulevaisuudessa suhtautua spontaaneihin henkimaailman ilmiöihin ilman hämmennystä.
Vinkki! Henkiopin opiskelu kannattaa aloittaa Allan Kardecin kirjasta ’Henkien kirja’. Tämän jälkeen voi siirtyä ’Meedioiden kirjaan’ ja myös Francisco Xavierin kirjoihin. Xavierin kirjoista kannattaa ensimmäiseksi lukea ’Nosso Lar’. Xavierin ’Meediotyöskentelyn ulottuvuuksia’ täydentää mukavasti Kardecin Meedioiden kirjaa.
Henkisyys, terveys ja hyvinvointi
Henkisyys on henkilökohtaista pyrkimystä ymmärtää ja saada vastauksia perimmäisiin kysymyksiin elämästä, sen tarkoituksesta ja suhteesta pyhään tai tuonpuoleiseen todellisuuteen.
Se on tietoisuutta arkitodellisuuden yläpuolella olevasta todellisuudesta. Se on yksityistä suhdetta ihmisyyteen ja jumaluuteen tai korkeimpaan voimaan sen mukaan, miten ilmiö halutaan nimetä.
Sen sisällöt voivat vaihdella, mutta kaikilla kulttuureilla on kuitenkin yhteinen, universaalinen käsitys jostain suuremmasta, kosmisesta voimasta. Henkisyys on yhteydessä ihmisen korkeampaan tietoisuuteen, kauneuteen ja pyhyyteen.
Henkiopin historiaa
Allan Kardec (1804 – 1896)
Hippolyte Leon Denizard Rivail syntyi Ranskassa katoliseen valtioon ja sai siellä protestanttisen kasvatuksen. Hän unelmoi jo nuorena kristinuskon eri suuntauksien yhtenäistämisestä.
Koulutuksensa Rivail sai Sveitsin Yverdunissa sijaitsevassa Pestalozzi-instituutissa, jossa hän toimi myös Johann Herinrich Pestalozzin läheisenä avustajana ja ajoittain sijaisena Pestalozzin ollessa tehtävissä ulkomailla.
Palattuaan 24-vuotiaana kotikaupunkiinsa Lyoniin hänen tarkoituksenaan oli työskennellä lakimiehenä, mutta joutui kuitenkin luopumaan ajatuksesta koska oli protestantti.